1174/2025 Art. 11Hankkeen hyväksyttävät kustannukset

Avustuksen saamista varten hyväksyttäviä kustannuksia ovat kohtuulliset ja investoinnin toteutumiselle välttämättömät: 1) koneiden ja laitteiden hankinnasta ja asennuksesta aiheutuvat kustannukset; 2) rakennusten kustannukset; 3) rakennusteknisistä töistä ja rakennustöiden valvonnasta aiheutuvat kustannukset; 4) välittömästi investointiin liittyvien maa-alueiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset siltä osin kuin ne eivät ole yli kymmenen prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista sekä raivaus- ja maanrakennustöistä aiheutuvat kustannukset; 5) valmistelu- ja suunnittelukustannukset siltä osin kuin ne eivät ole yli 20 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustuksen maksamisen edellytyksenä on, että hyväksyttäviin kustannuksiin lukeutuvat koneet ja laitteet on hankittu uutena eikä niille ole myönnetty muuta julkista tukea.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole: 1) palkat; 2) yleiskustannukset; 3) edustusmenot; 4) korot ja muut rahoituskustannukset; 5) valtion maksuperustelakiin (150/1992) perustuvat maksut ja erityismaksulakeihin perustuvat maksut; 6) kustannusvaraukset; 7) avustukseen oikeutetun yrityksen maksamat tai korvaamat matkakustannukset; 8) avustukseen oikeutetun yrityksen osana tavaroiden tai palvelujen hankintahintaa maksamat arvonlisäverot; tai 9) sakko- ja sanktiomaksut.

Jos investointihanke rahoitetaan leasingilla, osamaksulla tai muulla vastaavalla tavalla, menoina voidaan hyväksyä enintään hankinnan ostohintaa vastaavat kustannukset, mutta ei hallinto-, rahoitus-, vakuutus-, korjaus-, huolto- tai muita vastaavia kustannuksia.

Avustuksen saajaan etuyhteydessä olevalta taholta tehtyjen hankintojen kustannukset ovat hyväksyttäviä vain siltä osin kuin avustuksen saaja osoittaa kustannusten vastaavan omakustannehintaa. Avustuksen saajaan etuyhteydessä olevalta taholta tehtyihin hankintoihin sovelletaan muutoin, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään hyväksyttävistä kustannuksista. Liiketoimen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa taikka kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa.